Reittipohjaisen tiedonkeruun ymmärtäminen

1. Määritelmä: Mitä on reittipohjainen tiedonkeruu?

Reittipohjainen tiedonkeruu on useimpien ennakoivan kunnossapidon (PdM) kulmakivi ja tärinänvalvonta ohjelmia. Se on systemaattinen ja säännöllinen prosessi, jossa teknikko käyttää kannettavaa värähtelyanalysaattori tai tiedonkerääjä värähtelytietojen keräämiseksi ennalta määritetystä luettelosta koneita ja mittauspisteitä koko tehtaalta.

”Reitti” on looginen polku, jota teknikko seuraa varmistaen, että kaikki tarvittavat tiedot kerätään johdonmukaisesti ja tehokkaasti säännöllisin väliajoin (esim. kuukausittain, neljännesvuosittain). Nämä säännölliset tiedot tarjoavat perustan trendaava, mikä on olennaista koneiden kunnon asteittaisten muutosten havaitsemiseksi, jotka viestivät kehittyvistä ongelmista.

2. Reittipohjaisen ohjelman työnkulku

Kypsä reittipohjainen värähtelyohjelma noudattaa jatkuvaa sykliä:

1. Tietokannan asetukset: Tietokanta luodaan tietokoneella olevaan isäntäohjelmistoon. Se on rakenteeltaan hierarkkinen (esim. Laitos > Alue > Kone > Mittauspiste). Jokaiselle mittauspisteelle määritellään omat tiedonkeruuparametrinsa (Fmax, resoluutio, keskiarvot jne.) ja hälytystasot.
2. Reitin lataus: Tietyn päivän tai viikon "reitti" ladataan isäntäohjelmistosta kannettavaan tiedonkeruulaitteeseen. Reitti sisältää luettelon mitattavista koneista ja pisteistä sekä kaikki ennalta määritetyt asetusparametrit.
3. Tiedonkeruu: Teknikko menee kentälle ja seuraa reittiä tiedonkeruulaitteella. Jokaiseen koneeseen he kiinnittävät anturin (esim. kiihtyvyysanturi magneetilla) määritettyyn mittauspisteeseen (esim. ”Moottorin perälaakeri, vaakasuora”) ja kerää tiedot. Tiedonkerääjä opastaa teknikkoa koko prosessin läpi.
4. Tiedon lataus: Kun reitti on valmis, teknikko yhdistää tiedonkeruulaitteen takaisin isäntätietokoneeseen ja lataa uudet mittaukset.
5. Analyysi ja raportointi: Ohjelmisto merkitsee automaattisesti kaikki mittaukset, jotka ovat ylittäneet hälytyskynnyksensä. Koulutettu värähtelyanalyytikko tarkastelee sitten merkittyjä tietoja, analysoi FFT-spektrit ja aika-aaltomuodot diagnosoimaan ongelman perimmäisen syyn ja luo raportin, joka sisältää erityisiä huoltosuosituksia.

Tämä sykli toistetaan sitten seuraavalla aikataulun mukaisella aikavälillä.

3. Reittipohjaisen lähestymistavan edut

• Kustannustehokas: Se mahdollistaa suuren määrän koneiden (usein satojen tai tuhansien) valvonnan suhteellisen pienillä laitteisto- ja henkilöstöinvestoinneilla verrattuna pysyvästi asennettuihin online-järjestelmiin.
• Joustavuus: Ohjelmaa voidaan helposti laajentaa kattamaan uusia koneita, ja mittausparametreja tai -välejä voidaan säätää tarpeen mukaan.
• Johdonmukaisuus: Määrittelemällä reitti- ja mittausasetukset etukäteen ohjelmistossa varmistetaan, että tiedot kerätään johdonmukaisesti joka kerta, mikä on kriittistä luotettavan trendien seurannan kannalta.
• Silmämääräinen tarkastus: Teknikon fyysinen käynti koneella antaa mahdollisuuden etsiä muita ongelmia, kuten vuotoja, epätavallisia ääniä tai turvallisuusriskejä.

4. Rajoitukset

Reittipohjaisen tiedonkeruun suurin rajoitus on mittausten välinen aika. Erittäin kriittisten koneiden tai koneiden, joilla tiedetään olevan nopeita vikaantumistyyppejä, kuukausittainen tai neljännesvuosittainen tiedonkeruuväli ei välttämättä ole riittävä riittävän tiheä antamaan riittävää varoitusta. Näissä tapauksissa pysyvästi asennettu online-valvontajärjestelmä on sopivampi ratkaisu.

← Takaisin päähakemistoon