ISO 20816-3: Mekaaninen värähtely – Konevärähtelyn mittaus ja arviointi – Osa 3: Teollisuuskoneet

Yhteenveto

ISO 20816-3 on nykyinen, moderni standardi, joka antaa tarkat numeeriset arvot yleisten teollisuuskoneiden hyväksyttävälle värähtelylle. Se on suora, käytännön sovellus standardissa ISO 20816-3 määritellylle yleiselle viitekehykselle. ISO 20816-1 ja toimii virallisena korvaajana laajalti käytetylle ISO 10816-3Tämä standardi on kriittinen, päivittäinen asiakirja luotettavuusinsinööreille ja kunnossapitoteknikoille koneiden kunnon arvioimiseksi pyörimättömien osien (esim. laakeripesien) värähtelymittausten perusteella.

Sisällysluettelo (käsitteellinen rakenne)

Standardi noudattaa edeltäjänsä rakennetta, mutta päivitetyillä kriteereillä, jotka tarjoavat selkeän ohjeistuksen käytännön soveltamiseen:

1. 1. Soveltamisala:

   Tämä ensimmäinen luku määrittelee selkeästi standardin soveltamisalan rajat. Siinä täsmennetään, että nämä ohjeet on tarkoitettu teollisuuskoneille, joiden teho on yli 15 kW ja käyttönopeudet 120–15 000 rpm. Soveltamisala keskittyy yleisiin teollisuuskoneisiin, kuten pumppuihin, sähkömoottoreihin, kompressoreihin ja puhaltimiin. Ratkaisevasti siinä selvennetään, että annetut arviointikriteerit koskevat koneen pyörimättömien osien (esim. laakeripesien) in situ -laajakaistamittauksia normaaleissa, vakiotiloissa. Tämä luku asettaa lähtökohdat varmistamalla, että käyttäjä tietää tarkalleen, mihin koneisiin ja millä ehdoilla tämän standardin arvokkaita numeerisia rajoituksia voidaan luotettavasti soveltaa.

2. 2. Koneen luokittelu (ryhmät):

   Tämä luku on kriittisin standardin oikean soveltamisen kannalta, koska tärinärajat riippuvat täysin koneen luokituksesta. Standardi ryhmittelee koneet niiden koon (teho), käyttölaitteen tyypin (moottori, turbiini jne.) ja tukirakenteen joustavuuden perusteella. Pääryhmät ovat:

   • Ryhmä 1: Suuret koneet, joiden teho on tyypillisesti yli 300 kW ja jotka on asennettu raskaille ja jäykille perustuksille (esim. suurille betonilohkoille). Esimerkkejä ovat suuret sähköntuotantoturbiinit ja suuret prosessipumput.
   • Ryhmä 2: Keskikokoiset koneet, joiden teho on 15 kW - 300 kW ja jotka on myös asennettu jäykille perustuksille. Tämä on yleisin luokka, joka kattaa suurimman osan teollisuuspumppuista, -puhaltimista ja -moottoreista.
   • Ryhmät 3 ja 4: Nämä ryhmät kattavat suuret (ryhmä 3) ja keskikokoiset (ryhmä 4) koneet, jotka on asennettu kevyille ja joustaville tukirakenteille (esim. teräsjalaksille tai tärinänvaimentimille). Standardi tarjoaa teknisen määritelmän joustavalle perustukselle sen perusteella, onko koneen ensimmäinen ominaistaajuus sen pääasiallisen toimintanopeuden ylä- vai alapuolella.

   Koneen ryhmän oikea tunnistaminen on olennainen ensimmäinen askel ennen kuin tärinän vakavuuskaavioita voidaan käyttää.

3. 3. Tärinän voimakkuusvyöhykkeen arvot (taulukko):

   Tämä on standardin käytännön ydin, joka tarjoaa lopulliset numeeriset arvot tärinän arviointia varten. Osiossa on taulukoita, joissa luetellaan selkeästi erityiset RMS-nopeus tasot (mm/s ja tuumaa/s), jotka muodostavat rajat neljän arviointivyöhykkeen (A/B, B/C ja C/D) välillä. Nämä arvot annetaan jokaiselle edellisessä luvussa määritellylle koneryhmälle. Käyttäjä voi esimerkiksi etsiä "Ryhmä 2" keskikokoisille koneille jäykällä perustuksella ja löytää tarkat nopeusarvot. Taulukossa voidaan määrittää, että tälle ryhmälle vyöhykkeen B (rajoittamaton pitkäaikainen käyttö) ja vyöhykkeen C (ei sovellu pitkäaikaiseen käyttöön) välinen raja on 4,5 mm/s. Näin teknikko voi ottaa mittauksen, verrata sitä suoraan taulukkoon ja tehdä välittömästi standardien mukaisen arvion koneen kunnosta.

4. Ohjeita hälytysasetuksiin:

   Tämä viimeinen osio tarjoaa käytännön neuvoja arviointivyöhykkeiden rajojen muuntamiseksi tehokkaiksi toimintahälytyksiksi jatkuvaa tai säännöllistä valvontaa varten. Se vahvistaa standardissa ISO 20816-1 suositeltua kaksitasoista hälytysstrategiaa. Ensimmäinen taso, Hälytys hälytys asetetaan tyypillisesti tasolle, joka osoittaa, että koneen tärinä on lisääntynyt merkittävästi normaalista lähtötasostaan tai on saavuttanut vyöhykkeen C. Tämä toimii varhaisena varoituksena, joka vaatii tutkimusta ja analyysia. Toinen, korkeampi taso, Matka tai Vaara hälytys on ehdoton raja, jota ei tule ylittää. Tämä asetetaan usein vyöhykkeiden C ja D väliselle rajalle. Tämän rajan ylittyminen osoittaa vakavan vaurion suurta todennäköisyyttä, ja sen tulisi käynnistää välittömät toimenpiteet, joihin voi sisältyä koneen automaattinen sammutus katastrofaalisen vian estämiseksi. Tämä ohjeistus antaa käyttäjille mahdollisuuden siirtyä yksinkertaisesta arvioinnista ennakoivaan, automatisoituun koneen suojaukseen.

Keskeiset käsitteet ja päivitykset

• Suora korvaaja standardille ISO 10816-3: Tämä standardi on ISO 10816-3 -standardin virallinen seuraaja. Vaikka peruslähestymistapa on sama, numeerisia rajoja ja joitakin luokituksia on tarkistettu ja päivitetty uusien alan tietojen ja kokemusten perusteella.
• Käytännön ja toteutettavissa olevat rajat: Tämän asiakirjan päätarkoituksena on tarjota selkeitä ja toimintakelpoisia lukuja. Teknikko voi mitata pumpun tärinän, luokitella sen oikeaan ryhmään (esim. ryhmä 2, jäykkä perustus) ja verrata lukemaa taulukkoon voidakseen arvioida pumpun kunnon välittömästi.
• Perustuksen tyyppi on kriittinen: Standardi korostaa edelleen jäykän ja joustavan perustusten välistä ratkaisevaa eroa. Joustavalla tukirakenteella olevalle koneelle sallitaan suurempi tärinätaso kuin samalle koneelle kiinteällä, jäykällä alustalla.
• Keskity pyörimättömiin osiin: On tärkeää muistaa, että tämä standardi (kuten edeltäjänsä) koskee koneen kiinteästä rakenteesta, kuten sen laakeripesistä, tehtyjä mittauksia. Sitä käytetään yhdessä muiden ISO 20816 -sarjan osien kanssa akselin värähtelymittauksiin soveltuvin osin.

← Takaisin päähakemistoon