Öljyanalyysin ymmärtäminen (tribologia)

1. Määritelmä: Mitä öljyanalyysi on?

Öljyanalyysi (tunnetaan myös nimellä tribologia) on ennakoiva kunnossapito- ja kunnonvalvontatekniikka, johon kuuluu voiteluaineen ominaisuuksien, leijuvien epäpuhtauksien ja kulumisjätteen laboratorioanalyysi. Pieni öljynäyte otetaan koneesta ja lähetetään laboratorioon, jossa suoritetaan sarja testejä, joiden avulla saadaan yksityiskohtainen raportti sekä öljyn että sen voiteleman koneen kunnosta.

Periaatteena on, että öljy on koneen "elämänveri". Aivan kuten verikoe voi paljastaa paljon ihmisen terveydestä, öljyanalyysiraportti voi antaa hyvin varhaisen varoituksen kehittyvistä mekaanisista vioista ja saastumisongelmista.

Öljyanalyysi täydentää erittäin hyvin värähtelyanalyysi; kumpikin teknologia voi usein vahvistaa toisen löydökset ja havaita ongelmia, jotka toinen saattaisi jäädä huomaamatta.

2. Öljyanalyysin kolme pilaria

Kattava öljyanalyysiraportti keskittyy tyypillisesti kolmeen keskeiseen alueeseen:

a) Nesteen ominaisuudet (öljyn kunto)

Tässä analyysin osassa arvioidaan itse voiteluaineen kuntoa sen määrittämiseksi, onko se edelleen käyttökelpoinen. Keskeisiin testeihin kuuluvat:

• Viskositeetti: Voiteluaineen tärkein ominaisuus. Viskositeetin muutos voi viitata öljyn heikkenemiseen, väärän öljyn aiheuttamaan saastumiseen tai polttoaineen laimenemiseen.
• Happoluku (AN) / emäsluku (BN): AN mittaa hapettumisen happamien sivutuotteiden määrää. BN mittaa moottoriöljyjen varaemäksisyyttä, jota tarvitaan happojen neutraloimiseen. Nämä testit määrittävät öljyn jäljellä olevan käyttöiän.
• Hapettuminen ja nitraus: Mittaa öljyn kemiallista hajoamista lämmön ja ilman vaikutuksesta.

b) Kontaminaatio (kontaminaatioanalyysi)

Tässä osiossa tunnistetaan haitalliset epäpuhtaudet, jotka voivat kiihdyttää kulumista ja heikentää öljyä.

• Hiukkasten määrä: Mittaa öljyn yleistä puhtautta ISO 4406 -puhtauskoodien mukaisesti. Korkea hiukkasmäärä on merkittävä hankauskulumisen aiheuttaja.
• Vesipitoisuus: Vesi on erittäin tuhoisa epäpuhtaus, joka edistää ruostumista, korroosiota ja öljyn hajoamista. Se mitataan usein miljoonasosina (PPM).
• Pii (lika): Piin läsnäolo on selvä merkki lian tai hiekan pääsystä sisään, usein vuotavan tiivisteen tai huonon ilmansuodatuksen vuoksi.

– Jäähdytysneste/glykoli: Natriumin ja kaliumin kaltaisten alkuaineiden läsnäolo voi viitata jäähdytysnesteen vuotoon öljyyn, mikä on erittäin vakava tila.

c) Kulumisjäteanalyysi (koneen kunto)

Tämä on ennakoivan kunnossapidon analyysin tehokkain osa. Se sisältää koneen sisäisistä osista kuluneiden mikroskooppisten metallihiukkasten tunnistamisen ja kvantifioinnin.

• Alkuainespektroskopia (ICP tai XRF): Tämä testi mittaa erilaisten metallisten alkuaineiden pitoisuuksia (ppm). Jokainen alkuaine viittaa tiettyyn komponenttiin. Esimerkiksi:
  • Rauta (Fe): Ilmaisee hammaspyörien, akseleiden tai koteloiden kulumista.
  • Kupari (Cu): Ilmaisee pronssihäkkien, -holkkien tai messinkisten jäähdyttimien kulumista.
  • Kromi (Cr): Ilmaisee männänrenkaiden tai vierintälaakereiden kulumista.
  • Lyijy (Pb) ja tina (Sn): Ilmaisee liukulaakerien kulumista.

Seuraamalla näiden kulutusmetallien tasoja ajan kuluessa, äkillinen nousu voi antaa hyvin varhaisen varoituksen komponentin alkavasta vikaantumisesta, usein kauan ennen kuin se on havaittavissa muilla keinoin.

4. Oikean näytteenoton merkitys

Öljyanalyysin koko arvo riippuu puhtaan ja edustavan näytteen saamisesta. Näytteet tulisi ottaa käynnissä olevasta öljylinjasta koneen käydessä kohdasta, joka sijaitsee suodattimien yläpuolella. Tämä varmistaa, että näyte heijastaa koneen sisällä kiertävän öljyn todellista tilaa.

← Takaisin päähakemistoon