Käyttäjän määrittämät kriteerit
Jäljitettävä värähtelyrajojen vertailija
Vertaa yhtä värähtelyarvoa tunnistetusta sovellettavasta lähteestä peräisin oleviin varoitus- ja toimintarajoihin. Valinnainen perustason laskenta näytetään keksimättä ISO-kertoimia.
Vertailu määritettyihin rajoihin
ISO 13373-1:2002, vahvistettu vuonna 2024, antaa yleiset värähtelykuntaseurannan menettelyt, jotka kattavat mittausmenetelmät/-parametrit, antureiden valinnan/sijoituksen/liitännän, keruun, käyttöolosuhteet, signaalinkäsittelyn ja seuranta-järjestelmät. Se ei ole yleinen numeerinen hälytystaulukko. ISO 13373-2:2016 koskee värähtelytietojen käsittelyä, analyysiä ja esittämistä.
ISO 20816-1:2016 määrittelee yleiset mittaus/arviointiolosuhteet ja toteaa, että suureiden/menetelmien on oltava hyvin määriteltyjä ja rajoitusten ymmärrettyjä. Konekohtaiset kriteerit kuuluvat sovellettavaan osaan. Esimerkiksi ISO 20816-3:2022 on erityinen teollisten koneiden soveltamisala yli 15 kW ja 120–30000 r/min sekä nimenomaiset poissuljetut kohteet; sitä ei voi soveltaa pelkän yleisen ”pumpun”, ”kompressorin” tai ”pienen koneen” nimen perusteella.
Ei diagnoosia tai sammutuskomentoa: määritetyn arvon saavuttaminen laukaisee sen ohjaavan lähteen ja kohteen menettelyn määrittelemän toiminnon. Skalaarinen vertailija ei tunnistaa vikaa, ennusta välitöntä hajoamista tai korvaa pätevää spektrien, vaiheen, prosessitietojen ja mittauksen pätevyyden tarkastelua.
